Kesääääää!

Täällä sitä ollaan!

Omassa kämpässä :) Hyvin on mennyt, ensimmäiset päivät meni laittaessa tätä kämppää ja tulihan siinä otettua muutama välissä :P Sitteko oli saanu kämpän kuntoon, nii lähti bileet muutamanki kerran :)Baarissa ei oo ehtiny vielä käymään.. mutta senki aika on kohta. Harmi vaan, koulu meni vähän perseelleen..ei tullu käytyä siellä, ja sitte pääsykokeetki jäi.. yritin kyllä käyä, mutta en pystyny..
Ainiin, sain sen äänityslaitteen :) ei oo tullu vielä äänitettyä ku pitää opetella tuo ohjelma ja käyttö vielä :)
Tässä pikku hiljaa elämä alkaa rullaan, nyt nautitaan vaan kesästä, syksystä ei vielä murehdita vaikka se onki edessä.. Pitää nyt vaan nauttia :)
Tässä ois muutamia kuvia :)

 Mun kisu :)

                                     
                                                               

 Vähäsen otilla :D 

 18.v synttärit

 Ilosta meininkiä

     Uus kämppä.. Alkuvaihe

 Viimisiä päiviä alaikäsenä...

 Viimisiä päiviä Axun kans alaikäsenä.. Axu miss you <3 

 Lopputulosta :)

Näin vaan se menee, kämppä kunnossa.. kesäloma vielä suunnitteilla että mitä tekis :) Ainakaa ykskää sossu ei tuu enää häirittee mun elämää ! Onneks... Mutta on laitoksesta loppujen lopuksi hyötyäkin :)

Tässä vielä kesäbiisejä vähäsen.. Harmi leijonat ei voittanu, mutta saatiin hopeaa!

Kesäsuunnitelmia

Tere pitkästä aikaa!

Mitäs teidän päiviin kuuluu? Koulu lopuillaan, pääsykokeita tulee, kohta tulee myös tulokset! Eihän siihenkään ole enää kun joku kuukausi vähän yli. Mulla on enää 2 viikkoa siihen että täytän 18 ja saan oman kämpän samana päivänä. Saan mennä sisustamaanki kämppää jo ensi viikolla! Huhhuh, niin se aika vain rientää. Kohta mä oonki jo omassa kämpässä. ja ehkä uudessa koulussakin. Missähän mun tulevaisuus lopulta on? Sitä ei kukaan tiedä vielä. 

Mahtavasti on kyllä menny loppujen lopuksi. Sain unelmien rakkauteni takaisin, enkä aio sitä menettää.

''Mä tiedän mistä puhun

ku puhun laitoksista

laittomuuksista teoista

4 vuotta sitten olin ihan eri ihminen

se mitä suurin osa nyky nuorista on

kapinoin vastaan, ryyppäsin

ei ollu muuta elämää

joka viikonloppu juomista

ja olin lähellä huumeita

mut joku mussa aina sano ''älä ota''

ja oon ilonen siitä etten ajautunu

niille teille

mä viisastuin ja laitos opetti

nyt oon loppumatkan päässä

tätä en pilaa

oon oottanu tätä hetkee 4 vuotta

vihdoin tää paska on ohi

te jotka joudutte viel kestää

pitäkää pää ylhääl''

Niin se vaan on, laitos opettaa loppujen lopuks, vaikka sitä ei myönnä. Ehkä se rakkauski opettaa.

''Rakkaus satuttaa

mut se myöskin vahvistaa

''Älä luota ellet oo varma

et aiot elää aina toisen kanssa'' <-- mc mane

Jos se on aitoa, se kestää kaiken

sä kyllä huomaat sen, ennemmin tai myöhemmin

Mä rakastin oikeesti

ei se ollu mitään leikkii

vaik sanoin välillä pahasti

oisin voinu tuua sulle vaik kuun taivaalt

se ois ollu pieni teko sun takia

koska oot tärkee ja ilman sua mulla ei ole mitään

moni rakastuu näin nuorena

onko se loppujen lopuksi hyväksi? 

sä toit mun elämään valon

nyt voisiks opettaa miten unohtaa? 

Ku opetit mulle jo miten rakastaa''

Mä toivoin synttärilahjaksi äänityslaitteita, niin pääsis kunnolla tekee näit biisejä. Se ois jopa mun unelma.

'' Joka ikinen päivä

mietin sua ja sitä miten tähän jouduttiin

En halua päästää susta irti

vaikka mitä tapahtuiskin, pitäisin susta kiinni

vaikka maailman ääriin asti

Ihan sama mulle mitä muut aattelee

oot mun päivänvalo aina, sä nostit mut ylös

rakastan sua nyt ja aina

muistan sen kesän ja syksyn

muistan kuinka pidit huolta

mitä teit mun eteen

muistan kuinka aloin rakastuu

ja nyt me tässä ollaan

kohta vuosi yhdessä oltu <3''

Mä haluun pitää tästä jutusta huolta, haluun etten tuu enää menettää tätä.. Se oli kauheeta ku luuli et se on nyt tässä... Ja aion tästä lähtien pitää huolta myös mun kavereista, etten menetä niitäkin, ja ettei niillä olis paha olla..

'' Mä tiedän mitä oot joutunu kestää

me kerrotaan toisillemme kaikki

tekisin mitä vaan sun puolesta

koska sä oot kultaakin tärkeämpää

en tiiä mitä tekisin ilman sua

sust on tullu mulle tosi tärkee

kuljetaan yhdessä tämä paha maailma

enkä anna kenenkään sua satuttaa

oot mulle ku sisko

ja annan sulle tukee ku sitä tarvit

mikään ei oo yhtä tärkeää kuin sä

Muista se <3''

'' Mä tiedän mitä tarkotan ku sanon että rakastan

voisin mennä sun kans vaikka sinne alttarille asti

ehkä on vielä liian aikasta

mutta tiedän et seki hetki vielä tulee

teen mitä vaan etten sua kadottais

jatketaan yhes tätä matkaa

sinne rakkauden valtakuntaan''

Mitäs sitä kesällä tekis.. 18 vuotias ja maailma vapaa. Kunhan on rahaa. Meniskö jonnekki festareille.. hmm. Jos on rahaa :D Ja mun iki oma ihana paras kaveri saapuu lappiin mun luokse kesällä <3 Mulla on niin ikävä sitä. Ja äitikin tulee. Varmaan myös kavereiden tapaamista ja juomista ja sekoilua. Sitä se kesä on. Jos kävis jopa jossain tivolissa.. vai meniskö sinne festareille :D Mulla on aika auki kesän suunnitelmat. Tarkotus ois myös lähteä käymään stadissa. Siellä on hyvät muistot kesästä. Kesällä vois myös käydä kävelemässä, lenkkeilemässä tai jotain vastaavaa. Ja todellakin uimassa! Ehkä murun kans käydää mökillä. Huhhhuh, on niitä suunnitelmia ku jaksaa vain kehitellä :) Ainaki sen mä tiedän että nautin kesästä!! Mitäs te teette? :)

Postataan taas myöhemmin. Nyt oli taas kulunut aikaa viime postauksesta, yritän postailla vähän useammin... 

Viiltelyyn liittyväää.

Heissan


Niin se vaan on, et kaikki lopulta päättyy. Ei oikeastaan mikään kestä ikuisesti. Eihän tämä maapallokaan välttämättä kestä ikuisesti. Tai ainaki kaikki kuolee joskus..
Mä kyllä rakastin sitä ihmistä ihan jumalattomasti, mutta mun täytyy unohtaa.. Aika lähtee ja unohtaa. Ei sille mitään enää voi.
Ei muutako eteenpäin mennään, siitä en kylläkään vielä tiedä mistä löydän itteni kesällä, tai vaikka kuukaudenki päästä, tai vaikka jo huomenna. Tulevaisuus näyttäää..

'' Sä olit se ihminen
johon mä nojasin
kun oli vaikeeta
sä olit se ihminen jota
pidin tärkeenä
sä olit se ihminen
jota en ois ikinä halunnu unohtaa
Mutta nyt matka käy, 
kohti jotain muuta.''

- Mira


Asiasta toiseen, oma kämppä häämöttää. Se ois näillä näkymin 7.5 oma kämppä. Vihdoinkin pois tästä kaikesta paskasta.. :D Alkas vaikka kuntoileen ko pääsee muuttaa. Täällä nykysessä paikassa se on niin vaikeeta ko pitäs kävellä pelkkää suoraa tietä.... :D 

Jos te haluatte jotain, mitä mä kirjoitan, niin ehdotuksia saa tulla, ja mä aika varmasti niistä myös kirjoitan parhaani mukaan. Itse keksin jo yhden aiheen, joka koskee erittäin paljon mua.. Kirjoitan siitä vaikka nyt..


Viiltely nyt ei oo ehkä ihan mieleinen aihe, mutta ne jotka sitä on harkinnu, mä tuun sanoo tän.. älkää tehkö sitä!
Mä viiltelin noin 3 vuotta sitten, mulla on vieläki ne jäljet kädessä hämärästi. Ne ei helpolla lähe pois, ja kaikkein pahimmat jäljet sulla pysyy ainakin muutaman kuukauden. Mieti nyt, mitä sun lapses sanois jos se näkis ne jäljet? Tai ihan sama kuka lapsi, sun veljen lapsi tms? Pystysitkö sä selittää pienelle pojalle tai tytölle mitä ne on ja miks ne on tullu? Varmaan raastais suaki sydämestä kertoa.
Joo, miks mä oon sitte viillelly? No oli paha olla joo, senhän takia yleensä viillellään ja halutaan huomiota. Mutta mä oon ymmärtäny sen että se ei oo todellakaan mitään järkevää touhua! Yleensä ihmiset tajuaa sen liian myöhään, mutta mä toivon että sä joka tätä luet ja olet edes harkinnut viiltelyä tai harkitset, niin lopetat sen, et tee sitä. Ja mieti, miksi sä sen tekisit? Jonku jätkän takia vai? Onko se jätkä sen arvonen että sä tuhlaat elämääs siihen? Onko se sun viiltojen arvonen? Onko mikään sun viiltojen arvonen? Vittu ei !! Mä oon viillely vähän minkäki takia.. jätkän takia, laitoksen takia, jopa oman äidin takia, isän takia... Mutta mihin se johti? Se johti enemmän vaa pahaan oloon. Senhän pitäs muka helpottaa, mutta ei se helpota ku sen hetken ajan ehkä. Mulla se johti myös siihen että sain huonon oma tunnon äidille, isälle ja muille kavereille. Ja sitten kutsu laitosten ovi. Mä jouduin sinne, ja oon nyt 4 vuotta niiden sekoilujen takia vieläkin laitoksessa. Haluatko sä elää laitoksessa vai perhees kanssa? Suosittelisin perhettä. Vaikka kuinka sun perhe olis kääntyny sua vastaan (tiedän nimittäin että niitäkin tapauksia on) , älä tee sitä, älä tee mitään tyhmää. Siinä ei ole mitään järkeä. Ihan sama mikä asia sua vaivaa, ja sua tekis mieli viillellä, valitse mieluummin se ihminen, kelle puhua. Paras kaveri, äiti, isä, psykologi, terveydenhoitaja tai vaikka minä. Ihmisiä löytyy, ja ne osaavat kyllä kuunnella ja auttaa ja kun sä puhut se jo auttaa. 
Toivottavasti tämä edes vähäsen autto sinua.. kommentoikaa asiasta jos kiinnostaa :)

Laitoksesta toiseen

Heissaan!!


Kuukausi on taas pyörähtäny, niin se aika menee nopeaa. Alle 2 kuukautta, ei tarvii enää miettii kaikkee paskaa,.. kuinka sä pärjäät, kuinka sua syyllistetään, kuinka sä oot niin pieni alaikänen paska.. Mä oon selvinny aika monesta isoista jutuista. Ajatella, 4 vuotta laitoksessa. Se on paskaa. Kaverit sanoo, '' mä oon ollu kuukausia laitoksessa''. No hei, ei se oo viel nii paha vaik se tuntuu siltä. Miettikää, miltä tuntus olla 4 vuotta laitoksessa? Et voi viettää aikaa oikee kavereittes kaa, et voi olla perheen kans normaalisti. Pitää soittaa ja olla koko ajan yhteyksissä tuohon saatanan laitokseen. Miten siinä voi viettää normaalisti perheen kans aikaa? Koko ajan on mielessä se paska paikka. 
Mut tää paska loppuu alle 2 kuukauden päästä. Onneksi.
Mutta niille jotka tulevat vielä asumaan nyt ja tulevaisuudessa laitoksessa... älkää hölmöilkö, älkää tehkö sitä kaikkea paskaa mitä mä oon tehny.. kaikki varmaan on tehny joskus jotain, tai tulee tekemään. Mutta suosittelen ettette tee. Se vaan vaikeuttaa sun oloa, kaikkien oloa ja rangaistuksia tulee, ja sitte ärsyttää enemmän. Ymmärrän että nyt ärsyttää, ko ei voi oikee elää normaalii elämää yms muuta. Mutta hankaloitatte enemmän omaa elämäämme mitä enemmän teette virheitä. Loppujen lopuks tajuatte oikeasti, ettei ois kannattanu tehä niinku teitte. Mä ymmärsin sen vasta 1-2 vuoden kuluttua. Mutta täytyy myöntää että mulla oli viime syksynä ihan samanlainen olo ku sillon ko jouduin eka kertaa laitokseen. Mut mikä kumma siinä on? Joutuu neljän seinän sisälle, puhelimet pois, ei saa puhua vanhempien kans, poikaystävää ei saa tavata jne.. Mut mä kuitenki ymmärsin loppujen lopuks, et pääsin helpommalla ku muut. Ja mitä enemmän te ootte kunnolla, sitä enemmän se palkitaan loppupeleissä. Muistakaa.

Mä hain nyt yhteishaussa viittomakielen perusohjaus tutkintoon, musiikkialalle, sosiaali-terveysalalle, lastenohjaaja, ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaukseen. Musta tuntuu et mä pääsen siihen viittomakielen juttuun. Mutta jos pääsisin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaukseen, se olis hyvä. Tykkään kuunnella ja auttaa ihmisiä. Mulla on kokemusta laitoksista, se ois hyvä. Mun tulevaisuus näyttää aika aurinkoiselta. Ennen se näytti aina synkältä. 4 vuotta laitosta voi tehä ihmisestä masentuneen. Ja musta tuli masentunu. Mut niistäki on päässy osittain yli.

Rakkaus kukoistaa enemmän ko koskaan. 8 kuukautta on paljon jo. Mä rakastan sitä ihmistä niin paljon, mä en vois kuvitella et oisin erossa siitä. Meillä on niin paljon hyviä muistoja ja juttuja.

''Mä rakastan sua,
ja voin sanoo sen suoraan,
mitä vaan,
mitä nyt tapahtuukaan
en tuu sua kadottaan''
- Mira

Isää en oo nähny hirveesti oikeestaan, viimeks isänpäivänä. Mulla on sitä hirvee ikävä.. Nytku kävin helsingissä moikkaamassa mun parasta kaveria, äitiä, entistä koulukuraattoria ja ''opettajaa'' ja tietenki entisesssä laitoksessa tuli käytyä :) Tein yhden biisinki studiolla.. Se kertoo isästä.. Laittelen sen biisin teille tähän heti kun se tulee julki youtubeen.

Nyt ois aika alkaa ettiä omia kämppiä, niin lähellä se onki jo. Huhhuh, kauheeta :D

Lisää tekstiä taas myöhemmin ku ehtii. Kiitos kun luette :)

Viikonloppuja ja ystävänpäiviä!

Heissan ihanat :) Ja erittäin hyvää ystävänpäivää <3


Tässä on taas monta viikkoa pyörähtäny, kun en oo kirjoitellut.. Viikko toisensa jälkeen, kohta mie olen jo sen 18 v..  ei enää kauaa, pitää ajatella..
Mä oon pikku hiljaa tainnu tajuta, et mä oon menny aika paljon elämässä eteenpäin.. Oon päässy monen asian yli.. Mua kiusattiin aina ala-asteesta yläasteen asti.. Ylä-asteella se oli ehkä elämäni kauheinta aikaa. Se kiusaaminen muuttu väkivallaks, ei mulle tosin tullu jälkiä, mut toki ne arvet siitä, pysyy aina.. Oon päässy sen yli jo, mut kyllä sitä aina välillä miettii et kuinka kauheeta se oli.. Mä toivon että teitä yhtäkään jotka luette tätä, tai ketäään ei kiusata! En halua että te joudutte kokemaan tuollaista. Se on niin kauheata, voitte vain kuvitella. 

Vähän ilosempaan aiheeseen.

Oon nyt alkanut kävelemään enemmän, kun on tullut lihottua tuossa puolen vuoden aikana liikaa. Ja ajattelin että vois lähteä kuntosalillekkin.. Se ois hyvää liikuntaa, ja mieliki jopa piristyis :) Pitäs vaa saada joku tavote :) Kesälläki pitäs yrittää jaksaa käydä.. Riippuen siitä missä olen..

Nyt on ystävänpäivä, ja haluan kiittää mun kaikkia ystäviä siitä että olette jaksaneet minua. Iloisina ja surullisina päivinä.. Ja haluan kiittää myös teitä lukijat, jotka luette tätä. Pyytäisin teitä, että jos teillä on joku kaveri, niin ehdottakaa hänelle että kävisi täällä minun blogissa vähän kattelemassa.. Ei ole pakko, mutta olisi kiva saada lisää lukijoita :)

Jos vaikka tähän loppuun taas musiikkia :)


'' Mä joskus sua ehkä rakastin/
mut en haluu sitä aikaa takasin..
Yksin jätit mut monesti,
masennuin vitun monesti..''

- Mira

Pieni tyttö vailla auttajaa osa 2 jatkuu taas !

Pikkuhiljaa totuin tähän elämään. Ympärilläni on taas kerran nuorisotyöntekijöitä, jotka vahtivat jokasta tekemistäni. Millaisia kavereita minulla on, kenen seurassa liikun, mitä teen ja mitä omistan.

Toisaalta se on ihan hyvä, jonkun asian kannalta. Ei tule ainakaan hölmöiltyä. Mutta jossain kohti se alkaa ottaa päähän, että tunkeudutaan elämään.

Muistan ne lapsuudenpäivät, kun vietettiin joulua kotona. Meitä oli isä, äiti, sisarukset ja muutama sukulainen kotona jouluaattona. Minä olin silloin vielä alle 10-vuotias pieni tyttö. Olin todella onnellinen, että sain viettää joulua perheen kanssa ja kotona. Ei tullu mieleenkään, että asuisin isona nuorisokodissa. No 13-vuotiaana, aloitin tupakan polton ja viinan juomisen, ja minusta tuli känkkäränkkä koska murrosikä alkoi. En käynyt enää koulua kunnolla, join vain. Siitähän se sitten lähti. 14-vuotiaana jouduin ensimmäisen kerran perhekotiin, ja sen jälkeen kun muutimme Helsinkiin äidin kanssa, muutin toiseen laitokseen, koska äiti ei pystynyt enää hoitamaan minua. Asuin siellä 2 kuukautta ja olin juuri täyttänyt 15 vuotta. Muutin kesällä pitempi aikaiseen laitokseen jossa olin lähemmäksi 4 vuotta. Se aika tuntu tosi lyhyeltä, mutta ei se aluksi kivaa ollut. Kapinoin vastaan, ja join, mutta tajusin myöhemmin että se oli tosi rento laitos. Ulkona sai olla ainakin klo 22 asti ja sovitusti myöhempään. Siellä tuli ruoka pöytään, ei tarvinut melkeen itse tehdä mitään. 2013 pääsin pois sieltä, koska sain lapista koulupaikan. Jota kävin pari kuukautta, josta olin yhteensä 6 päivää koulussa. Ennen pitkää tajusin, että lintsaan taas koulusta, ja minulle oltiin sanottu että jos näin käy, joudun takaisin nuorisokotiin. Sossu antoi varotuksia, ja sitten tuli myös öitä pois asuntolasta, jouduin silloin lappiin nuorisokotiin, joka oli paljon pahempi paikka ku Helsingissä. Taino ei pahempi, vaan rajoitteisempi. Ne meinaa nyt uhata multa joululomatkin pois, ja juuri sen takia kaipaan yhtäkkiä niitä lapsuudenpäiviä, jolloin vietettiin joulua yhessä perheen kanssa kotona. Kuka voi olla niin kylmä, että ei anna lapsen viettää joulua perheen kanssa? Jos perheessä, ei edes ole mitään väkivaltaa tai sen vastaista.

Olen ajan myötä tottunut tähän elämään, okei, tää on rajoitteinen paikka, ja siihen täytyy tottua. Pääsen vähän vapaammalle jalalle kuukauden päästä. Ja toukokuussa saan jo itse päättää asioitani koska täytän 18-vuotta.

Jaa uusi vuosi täytyy istua nuorisokodissa.. Ehkä se on ihan hyväki, ei tule juotua. Sais riittää nyt juomiset siihen asti kun täytän 18-vuotta. Onhan mulla aikaa elämässä tehdä vaikka ja mitä. En mä tähän paikkaan kuitenkaan kuole. Taistelen loppuun asti ja mä kyllä jaksan.

Enää en vain voi nukkua öitä mieheni vieressä, se minua masentaa. Enkä voi nähdä kavereita niin usein, tai edes perheenjäseniä. Hyvä puoli tässä on se että saan nähdä veljeäni, ja myös miestäni. Minulla on vain ikävä kavereita ja muita perheenjäseniä. Esim. isää. Ja myös niitä öitä kun sain olla mieheni vieressä. Ehkä vielä joskus, viimeistään kun täytän 18-vuotta.

Onneksi oon tutustunu täällä ihmisiin, ja nyt meistä on tullu kavereita. En ole kuitenkaan ihan yksin.

Lastensuojelulaki on kyllä välistä perseestä kun miettii. Mutta ku sitä miettii 4 vuoden kokemuksella, se on hyödystäkin. Olen oppinut hillitsemään itseäni, ja luottamaan itseeni. Itsetuntoni on kasvanut hirveästi ja olen saanut kavereita. Mutta kyllä tämä 4 vuotta ois saanu jo riiittää. Ja 4 vuoteen tämä suunnilleen päättyykin. Onneksi.

Mitä minä teen joululomalla sitten? Istunko nuorisokodissa potemassa elämää, vai olenko iloisesti perheen kanssa? Siitä kerron seuraavassa osassa. :) 

Viikonloput!

Heissan! 


Viikonloppu alkaa, nyt vielä istutaan koulussa hetki.. Ei ole ehkä ihan toivotuin viikonloppu, mutta meneehän se näinkin.. Nyt asun siellä harjottelukämpässä, siellä siis tämä päivä, huomenna menen käymään hellun tykönä :) Sunnuntaina vois pitää siivouspäivän.. Tänään ja huomenna ottais rennosti. Hemmottelis itteä suklaalla ja karkilla, kun olen jaksanut joka päivä käydä koulua ja ahertaa.. :D 

Alle 5 kuukautta enää.. huhuh, sitten mä olen 18, jotenkin en voi uskoa sitä. Ja mä haen musiikkialalle, huhhuh.. pääsenköhän edes.. se on aika rankkaa hommaa toisaalta, ja vähä palkka, mutku mä rakastan sitä.. mä rakastan musiikkia.. pitäs vaa opetella nyt kaikki teoria jne..

Mä haaveilin pienenä lääkärin urasta, mutta se jäi siihen, enkä edes tiedä miksi. Olishan se ihan kiva, ko tykkään auttaa nuoria ja niinkuin vanhuksiakin.. Mutta en tiedä, mä en vaan tiedä mistään mitään mitä mä haluan :D Mutta onhan mulla aikaa, mut ensisijaisesti haen sinne musiikki puolelle. 

Mulla on niin kamala ikävä mun isää, millonkoha mä näin sen viimeks.. joskus syksyllä. Mä en ymmärrä välillä lastensuojelulakia, miks pitää erottaa isä ja lapsi toisistaan? Okei, turvallisuuden vuoksi jos on jotain mitä isä tekee, vaikka juo.. mutta mä olen kohta 18... haloo.

''rakasta mut älä satuta
satuta mut älä rakasta.. 
Jos satutat ja rakastat niin menetät...''

''mä luotin suhun että kanssas kulkea saan.. 

mut se matka tyssäsi.. 

olitko luottamuksellinen? 

mä sentään välitin, mitä sä teit? 

vittuilit, kusetit ja vedit ittes alas.. 

jos luulet olevas pomo, oot vääräs.. 

lopeta tuo paskan jauhaminen, se ei auta sua yhtään, se tekee susta epätäydellisen.. 

älä tule mulle itkee, must tuntuu et autoin tarpeeks.. - mira''

Mä en tiedä että mihin mä tästä vielä joudun, mutta yritän parhaani miettiä mihin kouluun mä haluan, tai mitä teen syksyllä.. Niin vaikeata ku se onki :D